Sikarointi on tapa, jonka ympärille on kehittynyt sille ominaisia tapoja, tietoutta ja jopa myyttejä. Vaikka sikarin polttaminen ei ole vaikeaa, vaatii se silti aivan eri tason paneutumista kuin esimerkiksi tupakointi. Sikareita on eri kokoisia, erilaisia sikareita valmisteaan ympäri maailman ja tupruttelun onnistuminen vaatii joitakin välineitä.
Sikariharrastuksen leviäminen teollisuusmaissa alkoi voimakkaasti 1990-luvun lopulla. Sikarinpoltto on yksi hienostuneimmista tupakointimuodoista.
Miksi sikareita poltetaan? Käsintehtyjen sikarien polttaminen yhdistetään rentoutumiseen, mietiskelyyn tai yksinkertaisesti nauttimiseen. Sikarin aromiin ja laatuun vaikuttaa viljelytapa, kypsymisaika ja sikarinkäärijän taito. Käsintehdyt sikarit valmistetaan samaan tapaan kuin niitä on valmistettu viimeiset 150 vuotta. Sikari on loistava päätös hyvälle illalliselle ja sikarinpoltto voi olla myös sosiaalinen tapahtuma.
Sikarin valinta vaatii huolellisuutta ja riippuu tilanteesta. Monella on oma lempisikari, jota hän suosii. Kuitenkin on muistettava, että eri tilanteisiin sopii erilaiset sikarit.
Sikariporras-yhdistyksen ohjeiden mukaan aamulla auringon noustessa ei ehkä ole paras hetki nauttia isoa double coronaa, kun taas raskaan päivällisen jälkeen mieto ja pieni petit corona ei ehkäpä ole oikea valinta kruunaamaan herkullista päivällistä. Sikarin valinnassa kannattaa ottaa myös huomioon polttajan kokemus. Vasta-alkajalle ison Havannalaisen polttaminen voi muodostua epämiellyttäväksi kokemukseksi, mitä emme tietenkään toivo kenellekään tapahtuvan. Aloittelijan on siis hyvä pitäytyä hieman pienemmissä kokoluokissa.
Sikarin polttaminen alkaa imupään avaamisella. Imupää on peitetty pienellä hatulla, joka pitää leikata pois. Leikkaaminen tapahtuu leikkurilla. Imupäähän voi tehdä myös reiän tai viillon tähän tarkoitukseen tehdyillä välineillä.
Hattua ei pidä leikata pois liian pitkältä. Leikkauskohta tulee valita siten, että hatusta jää pieni panta sikarin ympärille. Tämä panta pitää käärinlehteä paikallaan ja estää sikarin avautumisen imupäästä.
Jotkut suosivat sikarin sytyttämistä seetriviilulla, mutta tämä on hankalaa. Parhaiten sikarin sytyttämiseen käy kunnollinen butaani-sytytin. Tavallinen mistä tahansa kaupasta saatava sytytin käy yhtä hyvin, mutta kuumaliekkinen ns. torch-tyyppinen sytytin on tarkoitukseen kaikkein paras. Bensiinisytytytintä, kynttilää tai pahvitikkuja ei pidä mahdollisten makuhaittojen takia käyttää.
Sytytettäessä sikaria sitä kannattaa pitää n. 45 asteen kulmassa. Kärkeä hehkutetaan ensin sytyttimellä. Sitten sikari käännetään vaakatasoon ja imetään muutaman kerran. Pään kuumentamista voi varovasti jatkaa imettäessä, mikäli sikari ei muuten syty. Sikarin pää kannattaa pyrkiä kuumentamaan sytyttäessä kauttaaltaan niin, että syttyminen tapahtuu tasaisesti. Sikarin kärkeä ei kannata upottaa kokokaan liekkiin, riittää kun liekki on juuri ja juuri kosketuksissa sikariin tai hieman erillään.
Syttämisen jälkeen sikarin päähän voi vielä puhaltaa ilmaa tasaisen syttymisen aikaansaamiseksi.
Sikarista vedetään savua suuhun omaan rauhalliseen tahtiin. Savun voi puhaltaa ulos myös nenän kautta. Savun puhaltamista nenänkautta kannattaa harjoitella ensin miedommilla sikareilla ja omassa rauhassa. Muutoin afficionadon voi yllättää ikävä tunne limakalvoista, jotka tuntuvat olevan lähtemässä omille teilleen. Henkeen sikaria ei kuulu vetää.
Mikäli sikaria polttaa liian nopeasti (tai se on kuivahtanut), saattaa sikari palaa liian kuumana eikä maistu hyvältä. Tällöin kannattaa pitää pieni tauko ja hidastaa tahtia. Eihän sikarin polton tarkoituksena ole muutenkaan kilvanpoltto!
Liian kuumana palavan sikarin tunnistaan myös palokohdan ulkomuodosta: se muuttuu kartiomaiseksi eikä tuhka katkea siististi.
Sikari palaa nopeammin yläreunastaan. Siksi sikaria pitää välillä kääntää. Muutoin sikari palaa epätasaisesti.
Sikarin paloaika riippuu monista asioista: koosta, tyypistä, tilanteesta ja polttajasta. Nyrkkisääntönä voitaneen sanoa, että pienimmät sikarit palavat n. 20-30 min, robustot n. 30-40 min ja churchill-koko ja isommat helposti yli tunnin.
Paloaikaan vaikutttaa tietysti myös afficionadon imutahti ja puheliaisuus. Kun toisella sama sikari palaa puolitoista tuntia, saattaa toinen selvitä samasta urakasta puolessa ajassa.
Joten tilanteenseen kannattaa valita paloajaltaan sopiva sikari.
Sikarista karistellaan huolellisesti tuhkat pois ja sytytetään uudelleen. Tosin kun sikaria on kerran alkanut polttaa, niin se pitää polttaa kokokaan pois pian. Yön yli parvekkeella ollut sikarinpuolikas ei maistu uudelleensytytettynä hyvältä!