Tupakan historiaa

Tupakan käyttäminen nautintoaineena juontaa juurensa Väli- ja Pohjois-Amerikan intiaaneihin. Ensimmäiset todisteet tupakanlehtien käyttämisestä nautintoaineena juontaa vuosiin 0-50jkr., jolloin tupakan poltto oli muun muassa perulaisessa aboriginaalikulttuurissa osa esimerkiksi uskonnollisia riittejä (tupakkaa kuitenkin lienee poltettu jo aiemminkin). Savun hengittämisessä käytettiin tupakan ohella myös monia yrttejä sekä huumeeksi luokiteltavia aineita. Lisäksi tupakanlehtiä pureskeltiin.

Kun Kolumbus saapui ryhmineen Amerikkaan 1492, paikalliset tarjosivat Kolumbukselle lahjaksi outoja lehtiä, joista tutkimusmatkailija ei aluksi kiinnostunut. Ensimmäinen ei-amerikkalainen tupakoitsija oli tutkimusmatkailija Rodrigo de Jerez. Hän toi tupakkaa kotimaahansa Espanjaan, mutta ihmiset ainoastaan kauhistuivat ”savun juomisesta” ja mies tuomittiin 7 vuodeksi vankeuteen. Kun hän vapautui, tupakoinnista oli tullut tunnettu villitys.

Tupakkaa pidettiin alkoholin kaltaisena nautintoaineena ja aluksi myös lääkkeenä moniin vaivoihin. Sen luultiin esimerkiksi parantavan päänsärkyä, hengenahdistusta ja yskää sekä suojaavan rutolta. Tupakan maine lääkkeenä alkoi kuihtua vasta 1800-luvulla.

Nuuska

Eurooppaan tupakan käyttömuodoista levisi ensimmäisenä nuuskaaminen. Nenän kautta hengitettävän nuuskan käyttö oli suosittua etenkin Ranskassa, jossa sitä pidettiin aluksi lääkeaineena. Nuuskaaminen levisi Ranskan hovista muualle Eurooppaan 1700-luvulla. Nuuskan käytöstä ei kuitenkaan koskaan tullut tavallisen väestön keskuudessa yhtä suosittua kuin piipunpoltosta. Sen sijaan nuuskaaminen oli 1700-luvulla aikakauden kulttuuri-ilmiö, yläluokan statussymboli, joka sittemmin hävisi paikkansa sikareille.

Piipputupakka

Piipunpoltto valtasi Eurooppaa pian nuuskaamisen jälkeen. Se yleistyi erityisesti merimiesten keskuudessa ja sittemmin myös sotilaiden ja ylioppilaiden keskuuteen. Englannissa piipunpoltosta tuli hoviväen tapa 1500–1600-lukujen taitteessa. Tupakan uskottiin vielä tuolloin parantavan päänsärkyä, hengenahdistusta ja yskää sekä suojaavan rutolta, joten esimerkiksi 1660-luvulla koululaisille opetettiin piipunpolttoa ruttotartunnan ehkäisemiseksi.

Sikarit

Eurooppalaiset oppivat sikarien valmistuksen 1500-luvun lopulla aluksi Espanjassa ja Portugalissa. 1800-luvun alussa se levisi muualle Eurooppaan ja siitä tuli ylellisempi tuote. Sikarin kulutuksen huippuvuodet olivat 1800-1900-lukujen vaihteessa. Sen jälkeen sikarin kulutus jälleen väheni ja sen status palasi ylellisyystuotteeksi.

Savukkeet

Suurimpaan osaan Eurooppaa savukkeet tulivat vasta 1800-luvun puolivälin jälkeen. Suomeen ensimmäiset paperossit eli savukkeet tulivat Venäjältä. Suomessa niitä valmistettiin ensimmäisen kerran vuonna 1856.Tupakan kulutus lisääntyi räjähdysmäisesti ja savukkeiden poltto korvasi perinteiset tupakointimuodot, sillä koneellisesti tuotetut savukkeet olivat halpoja. Tupakointi lisääntyi erityisen voimakkaasti kaupunkien työväestön keskuudessa.

Tupakoinnin historian alkuaikoina sen vaaroista ei vielä tiedetty, ja sen vastustajat saattoivat perustella omaa päätöstään vertaamalla tupakointia esimerkiksi syntiin. Vasta toisen maailmansodan jälkeen alettiin kiinnittää huomiota tupakan haittavaikutuksiin.